Vain voitto riittää krokotiileille – Vesipedot taistelevat Vaahteramaljasta lauantaina

Seinäjoen Crocodiles kohtaa amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigan loppuottelussa porvoolaisen Butchersin. Asia varmistui sunnuntaina, kun porvoolaiset löivät välieräottelussa Helsingin Roostersin.

Crocodiles on kohdannut Butchersin runkosarjassa kahdesti ja vei voiton kummallakin kerralla. Kesäkuussa Seinäjoella lopputulos oli 31–6 ja heinäkuussa Porvoossa 28–21.

Yksi Seinäjoen krokotiilien pelaaja on laitahyökkääjä Wiljami Koskela. Hän valmistui juuri automaatiotekniikan insinööriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja pystyy nyt keskittymään vain pelaamiseen.

– Neljä kertaa viikossa harjoitellaan ja kuntosaliharjoittelu tietysti vielä päälle, Koskela kertoo treenitahdista.

Pääsarjajoukkue vie ison osan ajasta, mutta täysipäiväisesti sitä tekee vain harva.

– Suurin osa käy päivätöissä samalla. Ammattilaisena ei Suomessa oikein pysty elämään, Koskela jatkaa.

Joukkueen taktisten kuvioiden toimiminen vaatii pelaajilta jatkuvia toistoja.

– Kuvioiden harjoittelu vaatii sen, että kaikki osaavat pelikirjan. Kotiopiskelua on tehtävä paljon.

Koskela pelaa laitahyökkääjänä.

– Laitahyökkääjältä vaaditaan nopeutta, voimaa ja ketteryyttä.

Amerikkalaisessa jalkapallossa miestä kiehtoo se, että lajissa yhdistyvät niin fyysiset, taktiset kuin teknisetkin ominaisuudet.

– Kokonaisuudessaan kiinnostaa lajin monipuolisuus. Kyseessä on hieno joukkuepeli. Meillä on myös tosi hyvä henki porukan kesken.

Hopea kullaksi

Seinäjoen Crocodilesilla on yksi SM-kulta vuodelta 2001. Nyt saavutettu loppuottelupaikka on vihreille vesipedoille toinen perättäinen.

Viime vuonna joukkue saavutti hopeaa hävittyään finaalissa viime sekunneilla Kuopiossa Steelersille.

– Kyllähän se oli todella kitkerä tappio. Peli oli tiukka, mutta tappioon päättyi.

Nyt on on vain yksi tavoite: voitto.

Koskela halua Vaahteramaljan lisäksi saavuttaa amerikkalaisessa jalkapallossa muutakin. Yksi niistä on kutsu maajoukkueeseen.

Rapakon takana valtavaa suosiota nauttiva amerikkalainen jalkapallo on kasvanut viimeisten vuosien aikana räjähdysmäisesti myös Euroopassa. Kahden vuoden ajan pystyssä on ollut monesta maasta joukkueita sisältävä ammattilaisliiga ELF.

– Jos sieltä tulisi joskus kutsua, niin harkitsisin kyllä vakavasti, Koskela sanoo.

Ei pelkkää painia

Amerikkalaisessa jalkapallossa fysiikkaharjoittelu on tärkeää. Räjähtäviä suorituksia sisältävä laji koettelee pelaajien terveyttä. Oman osansa on saanut myös Koskela, jonka alkukautta varjosti loukkaantuminen.

– Kyllä iskuja tulee. Suurin osa on kuitenkin pieniä vammoja, joiden kanssa pärjää.

Koskela kertoo rajujen taklausten koettelevan kroppaa, mutta loukkaantumiset aiheutuvat yleisimmin muista syistä.

– Nopeissa suunnanmuutoksissa sattuu useimmiten vahingot. Suurin osa tulee ilman kontaktia. Oman kehon huoltamiseen täytyy käyttää paukkuja.

Amerikkalainen jalkapallo saattaa näyttää lajia tuntemattoman silmään pelkältä painimiselta. Koskelan mukaan todellisuus on täysin toinen.

– Voi näyttää siltä, että kentällä vaan törmäillään toisiin. Oikeasti peli on tosi taktista hommaa.

Vaikka säännöt voivat vaikuttaa monimutkaisilta, saa perusasiat haltuun melko nopeasti.

– Muutamia kertoja pitää käydä katsomassa, jos haluaa päästä kärryille siitä, mitä kentällä tapahtuu ja miksi.

Pelinluku on tärkeää

Amerikkalaisessa jalkapallossa koordinaatiokyky ja pelinluku ovat tärkeitä taitoja. Lajissa joukkueet hyökkäävät ja puolustavat vuorotellen. Molempiin tilanteisiin on omat kokoonpanot.

Hyökätessä palloa joko juostaan tai heitetään.

– Jos on heittopeli, niin juoksen tietyn kuvion, jonka jälkeen pelinrakentaja heittää pallon minulle. Sitten yritän saada pallon kiinni ja mahdollisesti edetä sen kanssa, Koskela selvittää.

– Jos taas palloa juostaan, tehtävänäni on yleensä blokata vastustajan pelaajat. Silloin teen tietä pallon kantajalle.