Vainaja voi määrätä kaapin paikan - Hautaustestamentilla voit helpottaa läheisen taakkaa

Virsi 571. Koulujen kevätjuhlat mieleen tuova Suvivirsi on lempivirteni. Se laulettiin häissäni, mutta sopiiko se hautajaisiini? Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että sanat passaavat hyvin myös muistotilaisuuteen ainakin sinä tapauksessa, että en kuole talvella.

Jäin pohtimaan asiaa, kun tutustuin tämän jutun tekoa varten Suomen Hautaustoimistojen Liiton hautaussuunnitelmaan ja -testamentin. Niiden ansiosta voi jo elossa ollessaan päättää tai ainakin toivoa, millaiset hautajaiset itselleen haluaa.

Kysymykset eivät ole helppoja. Yksinkertaisimpia asioita monelle lienee hautaustavan valinta. Siis se, haluaako tulla haudatuksi arkussa vai uurnassa. Pistän rastin polttohautauksen kohdalle ja kirjoitan viereen, että toivon, että tuhka sirotellaan kodin pihapiiriin.

Loppua kohden kaavakkeen täyttäminen vaikeutuu. Arkun tai uurnan kantajien valinta esimerkiksi tuottaa päänvaivaa. Aloitan oman listani miehestä, isästä, veljestä ja sedästä. Poikakin voi olla kantajana, jos on kuollessani tarpeeksi vanha ja voimakas. Yksi pitäisi vielä keksiä. Kuusihan kantajia olisi hyvä olla?

Helpotusta surun keskelle

Jos omien hautajaisten miettiminen on näin kova pähkinä purtavaksi itselle, voi vain kuvitella, miten hankalaa asioista päättäminen on kuolleen omaisille. Asia nousee hautaustoimistoissa esille päivittäin.

Hirvilammin hautaustoimiston yrittäjä Sari Koukkari tietää, etteivät suomalaiset halua ajatella omaa kuolemaansa eikä asiasta juuri puhuta.

– Edes puolisot eivät välttämättä tiedä toistensa toiveita. Surun hetkellä on siksi monta asiaa päätettävänä. Asioita pohditaan usein pitkään, sillä vainajan toiveita halutaan kunnioittaa ja hautajaisten halutaan jotenkin viestivän vainajan persoonallisuutta.

Lähiomaisten työ helpottuu melkoisesti, jos vainaja on kirjannut ylös toiveitaan. Suuri osa jättää listan pöytälaatikkoonsa. Virallisia hautajaistestamentteja säilytetään hautaustoimistossa.

Seinäjoella hautaustestamentteja tehdään parikymmentä vuodessa. Se on Koukkarin mielestä valitettavan vähän.

– Läheisen kuolema on raskas prosessi. Omaiset ovat yleensä todella helpottuneita, jos vainaja on päättänyt asiat etukäteen.

Laskun voi maksaa etukäteen

Hautajaissuunnittelun voi viedä niin pitkälle, että maksaa viimeiset juhlansa etukäteen. Käytännössä homma toimii siten, että asiakas avaa tilin, jonka käyttöoikeus siirtyy hänen kuollessaan hautaustoimistolle. Korvamerkityllä rahalla ammattilainen vastaa hautaukseen liittyvistä järjestelyistä sekä maksaa loppulaskun.

– Kaikilla ei ole lähisukua. Yksinäiset haluavat aiheuttaa jälkeenjääville mahdollisimman vähän vaivaa. Kun kaikki on suunniteltu ja maksettu etukäteen, asiakas on usein hyvin helpottuneen oloinen.

Hautaussuunnitelmien tekomäärää on vaikea arvioida, sillä vain pieni osa Hautausjärjestelyni-vihon hakeneista palauttaa täytetyt kaavakkeet. Omaisten kannalta ei kuitenkaan ole väliä, löytyvätkö vainajan toiveet kotoa vai hautaustoimistosta.

– Tärkeintä on, että joku läheisistä tietää toiveiden olemassaolosta. Jos paperit tuo hautaustoimistoon, asiakas saa kukkaroon laitettavan kortin, jossa kerrotaan missä hautaustoimistossa hänen viimeisiä toiveitaan säilytetään, Koukkari selvittää.

Ei erikoisia toiveita

Etelä-Pohjanmaalla hautajaiset järjestetään hyvin perinteisin menoin. Vainajan persoonallisuus näkyy pienissä yksityiskohdissa kuten arkun kukkalaitteissa ja lempivirsissä. Kyselymme mukaan Eparin levikkialueella esimerkiksi kansantanssijat eivät ole halunneet haudalleen tanhuryhmää eikä kukaan ole tilannut muistojuhlaansa samppanjaa ja vaahtokarkkeja.

Kurikan kirkkoherra, Etelä-Pohjanmaan rovastikunnan lääninrovasti Heikki Sariola on 35 vuotta kestäneen uransa aikana nähnyt vain muutaman hautaustestamentin. Tavallisimmin vainaja ilmaisee toiveensa vapaamuotoisella kirjeellä. Tyypillisimmät pyynnöt liittyvät siihen haluaako vainaja arkku- vai uurnahautauksen, ovatko hautajaiset julkinen vai yksityinen tilaisuus ja mille paikkakunnalta vainaja haluaa viimeisen leposijan.

– Toiveet ovat hyvin harvoin ongelmallisia. Joskus omaisten kanssa on käyty keskustelua siitä, sopiiko vainajan lempimusiikki kirkkoon vai voisiko se kuulua pikemminkin muistotilaisuuteen.

Ilmajoen vt. kirkkoherra Jani Latva-Nikkola on kohdannut vieraisiin, kukkiin, musiikkiin, muistotilaisuuden kulkuun ja haudan lepoon siunaavaan pappiin liittyviä toiveita.

– Suunnitelmien ansiosta hautajaisiin saadaan persoonallista sävyä. Luonnosta pitävä ihminen saattaa pyytää, että arkkukukat korvataan luonnosta poimituilla varvuilla ja oksilla.

Kirkkoherra muistuttaa, että siunaustilaisuus on vainajan tahdosta riippumatta harras jumalanpalvelus.

– Kaavaa voi toki muokata, mutta hyvin persoonallisille asioille paras paikka on muistotilaisuus. Siellä tunnelmakin yleensä kevenee ja muistot tuovat naurua kyynelten läpi.

Kuolemasta ei puhuta etukäteen

Hautajaistoiveiden esittäminen on pappien mukaan pelkästään hyvä asia.

– Suru vie voimavaroja ja hautajaisissa on yllättävän paljon järjesteltävää. Kun kuolemasta ei ole puhuttu, omaisille jää paljon mietittävää. Vainajan lempivirsiä yritetään sitten päätellä esimerkiksi virsikirjaan tehdyistä merkinnöistä, Latva-Nikkola kertoo.

Etukäteen tehdyt hautajaissuunnitelmat helpottavat jäljelle jääneiden elämää niin paljon, että Latva-Nikkola on suunnitellut tilaisuutta, jossa puhuttaisiin kuoleman liittyvistä käytännön asioista ja opastettaisiin hautajaistestamentin laadinnassa.

Tapahtuma voisi innoittaa kuulijat käsittelemään perhepiirissä jokaisella edessä olevaa kuolemaa. Seinäjoen alueseurakunnan johtava kappalainen Liisa Rantala arvelee, että hautaukseen liittyvät toiveet voi olla helpompi ottaa käsittelyyn silloin, kun kuolema ei ole vielä näköpiirissä.

– Usein omaiset sanovat tietäneensä, että läheisen hautajaiset ovat pian edessä. Kuolemaa ja hautajaistoiveita ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa haluta nostaa esiin, jos asianosainen ei itse tee aloitetta.

Juttu on alunperin julkaistu Eparissa 9. tammikuuta 2019.