Murronoikoosen nimen syntyhistoria on mietityttänyt monia. Asiaa käsiteltiin viime viikon Eparissa. Nyt nimen historiaan saadaan toinen näkökulma. Sen kertoo maanmittausinsinööri Atte Honkaniemi.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Kansanetymologialla tarkoitetaan kansanomaista nimitulkintaa, jossa outoasuisen nimen alkuperä pyritään selittämään niin, että nimi tai sen osa samastetaan johonkin tuttuun ilmaukseen. Esimerkiksi kansanetymologiasta käy Eparissa 5. lokakuuta julkaistu selitys Murronoikoisen nimestä.
Kirjoituksessa esitettiin, että Vaasantien suora osuus rautatien ja Heikkilän välillä olisi nimetty Murto-nimisen orin mukaan sen alitettua suoralla 1,5 minuutin kilometriajan 13. heinäkuuta 1929.
On totta, että Murto-ori juoksi mainittuna päivänä ensimmäisenä kylmäverisenä hevosena Pohjoismaissa kaksi kilometriä alle kolmen minuutin. Ennätys kuitenkin tehtiin Seinäjoen keskusradalla, joka oli otettu käyttöön vuonna 1926. (Vaasa-lehti 9.1.1926 ja 15.7.1929.)
Lienee käynytkin niin, että Murronoikoisen merkitykseltään hämärtynyt määriteosa on käsitetty kuuluisan hevosen nimestä johtuvaksi. Sen vuoksi Murronoikoista olisi ruvettu pitämään ennätysajon paikkana.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Murtoa syntyy
Mikä Murto sitten on, jollei ennätysori? Palataan vuosiin 1755–1756, jolloin komissionimaanmittari Pehr Kiellman mittasi Ala-Seinäjoen kylän pellot ja niityt. Hänen laatimistaan tiluskartoista ja niiden selityksistä käy ilmi, että Seinäjoen pohjoispuolella etupäässä nykyisen Vaasan-radan lounaispuolella oli Rinta-Murto-nimisiä niittysarkoja. Nykyisten Vaasantien ja joen oikaisu-uoman välissä oli puolestaan niittyjä, joita kutsuttiin Lalva-Murroksi.
Kiellmanin tiluskuvioselityksistä selviää, että eräät Rinta-Murtoon ja Lalva-Murtoon raivatut niityt olivat osin metsittyneet uudelleen ja yksi Lalva-Murron tiluskappale oli vasta raivattu metsää kasvavasta suosta. Yleisnimi murto onkin tarkoittanut murteissa Suomen murteiden sanakirjan mukaan muun muassa ’paikkaa, jossa on kaadettuja tai kaatuneita puita, risuja tms.; tällaiselle paikalle raivattua viljelystä’.
Pelkkänä Murtona paikka on tunnettu ainakin 1800-luvun alusta alkaen, jolloin myös Murron poikki kulkevan tien rakentamisesta päätettiin. Ilmajoen talvikäräjillä vuonna 1867 riideltiin Heikkilän kautta Niemistönkylään johtavan tien tekemisestä. Käräjillä esiteltiin maaherran vuonna 1807 antama päätös, jonka mukaan tie alkaa ”450 alnar söder om råen emellan Heikkilä och Jouppi äng i Murto”.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Vanhaa puhetta paikasta
Nykyisellä hahmollaan Murronoikoinen, jota Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston tietojen mukaan on kutsuttu myös Murrontieksi, nähdään maanmittari J. Krankin vuonna 1874 mittaamassa kartassa. Parikymmentä vuotta myöhemmin laaditussa Heikkilän talon halkomiskartassa oikoinen halkoo talon eteläpuolista niittylakeutta, jonka kohtaan maanmittari on merkinnyt nimen Murto.
Mitä tulee Murronoikoisen perusosaan, oikoinen tunnetaan vain Etelä-Pohjanmaalla, mikä osoittaa sen olevan paikallinen innovaatio. Yleisnimi oikoisen merkitys ’suora taival tiessä’ on Nimiarkiston tietojen mukaan samanlainen koko sen levikkialueella.
Paikannimien sanotaan olevan vanhaa puhetta paikoista, mikä pitää paikkansa myös Murronoikoisen tapauksessa. Nimessä on säilynyt ennen 1700-luvun puoltaväliä syntynyt Murto, joka on seurausta Seinäjoen ison mutkan pohjoispuolisten metsää kasvavien soiden raivaamisesta niityiksi, jotta olisi saatu enemmän heiniä karjan ruoaksi. Itse suora tieosuus on voitu nimetä Murronoikoiseksi 1800-luvun mittaan, kun tie on tullut rakennetuksi. Sen nimeämisperusteena on ollut yksinkertaisesti sijainti Murron niittyjen kohdalla.
