Olin menossa kävellen ostoksille lähikauppaani K-supermarket Kasperiin 31. elokuuta kello 21. Satoi, puin oranssin sadeviitan. En siis ollut tummissa vaatteissa.
Tapiolantien suojatien kohdalla pysähdyin ja tarkkailin molempia suuntia. Kivistöntien liikenneympyrästä vasemmalta ei tullut autoa, sen sijaan oikealla Kasperinviidan ympyrästä kääntyi ruskea auto. Välimatkan arviointi oli vaikeaa, mutta tämä auto törmäsi minuun keskellä suojatietä.
Muistan välähdyksiä tilanteesta. Olin auton konepellin päällä. Seuraavassa muistikuvassa istun asfaltilla vesilammikossa vaatteet läpimärkinä.
Minulle huudetaan: ”Älä liiku!”. Pyysin soittamaan ambulanssin. Myös poliisit tulivat paikalle. Kun minulta kysyttiin, tiedänkö, mikä päivä on, en tiennyt. Olin lentänyt kaksi metriä asfaltilla.
Olin Seinäjoella tippaletkussa 2.9. saakka. Sitten alkoi alkoi 3,5 tunnin ambulanssikyyti Helsingin yliopistolliseen sairaalaan. Olin saanut vaikeat keskivartalomurtumavammat, lisäksi oli esimerkiksi lannemaljan pirstalemurtuma.
Leikkaus vaati huippukirurgisia laitteita ja taitoja. Se kesti 4,5 tuntia. Kaikki sen jälkeiset aamuyöt ovat olleet unettomia särkyjen takia. Sain heti Helsingissä kriisiapua tähän traumaattiseen tapahtumaan.
Vallankäyttäjät herätkää: Ihmisten hätä ja hoito tärkeysjärjestykseen!
Kun Kasperin uuteen K-Supermarketiin on asiakkaiden päästävä asioimaan turvallisesti suojatien kautta, otin yhteyttä kauppiaaseen. Ehdotukseni on sinisen välkkyvän valon asentaminen suojatien merkiksi, jotta autoilijat sateellakin jo kaukaa huomioivat suojatiellä kulkijat ja antavat etusijan heille.
Kuljettajien on tunnettava vastuunsa liikenteessä.
Ritva Marjatta Luoma
